Blogi

ANALYYTIKON AATOKSIA - Kala koukkuun ja analytiikkaverkot vesille

Kalastus on ollut kautta aikojen yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Ajan saatossa hyvät kalamiehet ovat oppineet tuntemaan oman ympäristönsä ja ymmärtämään kalojen liikehdinnän ja syönnin lainalaisuudet. Alan kehitys on tuonut mukanaan modernit uistimet ja verkot, mutta silti jotain ratkaisevaa puuttuu: kala narraa edelleen kalastajaa.

Kalastuksessa ratkaisevaa on sijainti-aika-uistin-kombinaatio. Keskivertokalastajalla päätöksenteko tapahtuu enemmän tai vähemmän mututuntumalla. Voisiko asia olla toisin? Olisiko Pietarin kalansaalis mahdollista varmistaa etukäteen? Unohdetaan dynamiittikalastus ja virveleiden ja verkkojen tuotekehitys. Otetaan käyttöön luova mielikuvitus. Tehdään jotain ihan uutta, jotain nykyaikaista...

Pitäisikö aloittaa hiljaisen tiedon hyödyntämisestä? Ystäväni Seppo sai – jos kalamieheen hymyissä suin kertomiin juttuihin on yleensäkään uskominen - sinisellä keskikokoisella uistimellaan viime ja toissa viikolla seitsemän kuhaa niemen kärjestä läheltä rantaa. Syöntipäiviä edeltävinä päivinä oli tuullut voimakkaasti lännestä, pyyntipäivänä ilma oli ollut tyyni, vuodenaikaan nähden lämmin. Paikallisen kalaseuran jäsenien omat tarinat vahvistivat Sepon tarinaa.

Ratkaisu Pietarin kalansaaliin varmistamiseksi on käsillä: hiljainen tieto on muutettava dataksi ja analysoitava ennusteiksi. Perinteiselle kalastusalalle tämä merkitsisi pientä datatsunamia: kalastajien välineet ja toiminta kytkettäisiin teolliseen internetiin yhdessä timestamppin ja säähistorian kanssa. Käytännössä kalastusvälineet varustettaisiin sensoreilla: Uistimeen tulisi kiihtyvyysanturi ja mekaaninen kytkin mittaamaan syöntiä sekä painemittari mittaamaan syvyyttä. Kelaan liitettäisiin sensoreita keräämään tietoa siiman kireydestä, vetolujuudesta ja kelausnopeudesta. Vavassa olisi myös säähän, sijaintiin ja aikaan liittyvät mittarit sekä pieni sulautettu tietokone, joka antaisi jokaiselle heitolle id:n ja kytkisi sen uistimen id:hen. Jos kala nappaisi, kalalaji painoineen tallennettaisiin datapurkkiin.

Kun näitä datasensoroituja kalastusvälineitä käyttäisivät kymmenet tuhannet tai vaikka miljoonat kalastajat tarvittava datatsunami olisi syntynyt. Datan pohjalta voitaisiin rakentaa prediktiivinen neuroverkkomalli, joka päihittäisi kalastajien mutumallin ja kertoisi, mitkä asiat varmistavat kalansaannin tänään. Malli voitaisiin jalkauttaa mobiilisovellukseksi, jolloin kaikki sovellusta käyttävät kalastajat näkisivät, mihin heidän kannattaa mennä kalaan minäkin aikana ja millä varustekokoonpanolla. Pietarin kalansaalis olisi taattu!

Tämän jälkeen luova mielikuvitus alkaa muuttua moraaliseksi mietiskelyksi, kun pitää tasapainotella harrastuksen tuoman ilon ja liikakalastuksen välillä. Ehkä Seppo saa edelleenkin kertoa kalajuttujaan kavereille – uskoo, ken haluaa.

Joonas Isoketo, Chief Analyst, Houston Analytics